Written By: Dr. Ongaye Oda

Xatta kiini ka karratta ka karmaa ka ollin kalan. Ka ollin horeeta siksanni. Karmaa ka horeeta dawwe. Okkata a karratta ka innaa qapa ka dale. Ikka sakaaritteeta qape ka kalshe. Ka qapee, kiini ka jenjeela kara’e dufi. Ee jenjeela kara’e dufi kammaa innayyeetase ataaka kalsade. Ka monaa kara’e dufade. Ka kiini: “Karroo, xormaayo ka okkattaayti kuli dale”, ka okkattaadi kamma’e soorta marre. Ikka ki’ini:”Aane innayyetaayti xati jenjeela karaa tooyye.”  Karratta ka xata aane ka jenjeela karaa tooyye. Ikka ee asse tureela pannooyye, doote ka tawte. Ika ‘jaw’ kide ka fayyade. Ikka raawwa okkatta kelopa innayyaa pane. Ka aane ka okkattase a karratta kela’e qape. Okkatta a karratta ikka qeede ka luukinniya. Karratta ka xata aane ka tooyye ka kiini: “Maana malla okkattaayo kela’e qapte ka luuksanni. Qaari ‘Xormaayyo dale’, kiiniy. Xormaaytiwwin luuksho?” Ikka oori deexa xaashen. Orra ka ollopa sooke. Karratta ka ayyee tika kara kute’e. Karma ka orra atooka ka sooken. Ikka kiini: “Karroo, xooyi!” Ikka kiini: “Lakko, mateeta paqe anka heddinni.” Ikka kapaayye tawen. Ikka jare ka jare. Ikka amma kiini: “Karroo, xooyi!”  Ikka kiini:”Lakko, hartaa pishaan kupanni anka apittan libbinni.” Ikka kiini: “Harta attaa pishaan kupanni?” Ikka kiini: “Xorma attaa dalli?”   kka kiini: “Muraa muraa a karro.”